Palvelupolku

Viikonlopuksi Turkuun.
Palvelupolku virolaisen asiakkaan näkökulmasta
Aika: syyskuu

Etsin internetista sopivaa viikonloppuretkeä Suomeen, muualle kun Helsinkiin, ehkä esimerkiksi Turkuun. Haen Googlesta ja Facebookista, toivottavasti löytyy jotain vironkielisella haulla, mutta olen valmis kokeilemaan myös englantia. Löytyykin paketti, jonka nimi on "Nädalalõpuks Turusse" ("Viikonlopuksi Turkuun"), jonka hintakin tuntuu kohtuulliselta. Pakettiin sisältyy matka Helsinkiin-Turkuun ja takaisin, yhden yön majoitus kolmen tähden hotellissa, neljä ateriaa ja kolme opastettua kierrosta Turussa. Paketin varaaminen on helppoa, kun pitää täyttää online-lomake ja maksaa kokonainen varaus etukäteen. Sivuilta löytyy myös monta asianmukaista Turku-aiheista linkkiä, luen innolla Turun historiasta, havaitsen yllätykseni, että vuonna 1640 perustettu yliopisto ja nykyinen Turun yliopisto eivät olekaan sama oppilaitos, että Turulla on myös toinen nimi Åbo, ja katson kuvia purjelaivoista ja tuomiokirkosta.

Seuraavan kerran sähköpostia tarkistaen löydän viestin matkan järjestäjältä, jossa vahvistetaan varaukseni ja muistutetan vielä kerran, että matkalla pitäisi olla mukana passi/henkilökortti ja eurooppalainen sairaanhoitokortti. Myös hyvät kävelykengät on suositeltava ottaa mukaan.  Viestin loppuosassa kiitetän minua vielä kerran valinnastani ja toivotaan tapamisiin matkan lähtöpäivänä -- lauantaina -- Tallinnan sataman A-terminaalissa ryhmävarausten lähtöselvityksen vieressä. Viestin loppuosassa löytyy myös ryhmän johtajan nimi ja puhelinnumero.

Saavun lähtöpisteeseen, ryhmän johtaja tarkistaa nimilistan avulla, että kaikki on paikalla ja tekee ryhmän lähtöselvityksen. Laivalla ryhmä saa kyllä hajaantua, mutta kaikkia muistutetaan, että Katajanokalla terminaalin oikealla puolella odottaa meidät bussi kuskineen, joka kuljettaa meidät Turkuun.

Kaikki menee niin kuin pitää, bussimatka kestää vähän yli 2 tuntia, ja aika kuluu nopeasti, kun ryhmänjohtajamme kertoo vähän Suomesta -- ihan yleistietoa tästä päivästa, mutta myös vähän historiaa ja maantiedettä. Noin klo 12.40 -- ilmeisesti lähellä Turkua -- teemme lounastaukon jossain pikaruokalassa ja syömme lounasta. Paikan nimi on ehkä Paimio ja ravintolan nimi ABC. Ruoka on aika vaatimaton, mutta palvelu on nopea ja juoma sekä kahvi sisältyvät hintaan, mikä tulee monelle meistä uutisena.

Vähän ennen klo 14 saavumme Turkuun, jossa meidät viedään suoraan Cumulus-hotelliin. Jo varausta tehdessä on meillä ollut mahdollisuus valita, haluammeko yöpyä yhden tai kahden hengen huoneessa, ja vaikka yhden hengen huoneessa yöpyminen onkin vähän kalliimpi, ajatellin, etten vie itseäni kovin usein viikonloppumatkaalle ja voin kyllä maksaa vähän enemmän. Viemme laukumme huoneisiin ja tapamme sen jälkeen hotellin aulassa paikallista oppaamme, jolle viro onkin äidinkieli ja joka vie meidät kävelylle jokirantaan. Opas kertoo meille Myllysillasta, joka kuulemma onkin ihan uusi, koska entinen melkein romahti. Kävelemme pitkin jokirantaa, katsomme laivoja, joista monessa on ravintolat. Opas kertoo meille Turusta, sen historiasta, sen maisemista -- lähimmät kukkulat ovatkin ihan täällä meidän edessä. Qwentselin talo meidän yllätykseksi suljettu, mutta opas selittää, että Suomessa on aika moni museokohde avoinna ainoastaan kesäkuukausina. Kaupunkitalon ja Aurasillan luonna kuulemme isosta Turun palosta, ihastelemme keisarin ja kuninkaan patsasta (useammat haluaa valokuvaa itsestään joko keisarin tai kuninkaan vieressä tai polvella). Sen jälkeen kävelemme yli modernin sillan ja saavumme myös aika moderniin museoon. Siellä on jokaisella mahdollisuus juoda kupillinen kahvia, käyttää vessaa tai ostaa sita sun tätä museon kaupasta. Valitettavasti varsinainen museo ei mahdu tällä kerralla meidän ohjelmaamme, mutta sitten onkin syytä tulla takasin.

Kahvitauon jälkeen on ohjelmassa opastettu kierros Turun tuomiokirkossa, Riemukseni huomaan, että tuomiokirkon esitteiden joukossa löytyy myös vironkielinen -- tähän saakka en ollut Suomessa vielä äidinkieltäni huomannut. Ja heti sen jälkeen kuulu "Tere" ihan yhdeltä tuomiokirkon työntekijältä, joka osoittautuukin virolaistaustaiseksi, ja se ilahduttaa ryhmäämme kovasti. Tuomiokirkko on iso rakennus, jossa historiaa on ihan hirmuisan paljon. Vähän hankala on muistella kaikkia vuosia ja yksityiskohtia, kirkon lattian alla lepäävien henkilöiden nimiä, mutta Agricolasta olemme kaikki kuullut ja pyhimmyksetkin ovat tuttuja. Myös se, että kirkon rakentamisessa on joskus 1300-1400-luvulla ollut avuksi myös Tallinnalaisia rakennusmestareita ja käytetty Lasnamäen kalkkikiveä, tuntuu hyvältä.

Päivälliseen oleme menossa Teini-ravintolaan, sen jälkeen on suunnitteltu vapaa ohjelmaa. Ennen päivällistä opas kertoo meille vielä vähän Vanhasta Suurtorista ja rakennuksista sen ympärillä, sitten sanoo huomisiin ja me menemme syömään. Ilta on lämmin ja päivällisen jälkeen päätämme matkakaverin kanssa kävellä jokirantaa pitkin takaisin hotellin, kun se tuntuu helpoin tapa löydä se. Pian sillan jälkeen huomaamme pöytiä-tuoleja ihan kadun varrella ja tekee mieli juoda vielä yksi lasillinen viinia ennen nukkumaanmenoa. Niin teemmekin.

Sunnuntaina viedään lähdemme heti aamiaisen jälkeen Turun linnaan. Oppaamme odottaa jo linnan lippukassan vieressä ja vietämme hänen kanssa kaksi mielenkiintoista tuntia. Kierroksen jälkeen syömme keittolounaan linnan kahvilassa ja sen jälkeen meidät viedään Skanssi-nimiseen ostoskeskukseen, kun matkaohjelmassamme sisältyy myös shoppailua. Olemme kaikki kuulleet Suomen ihanista kirpiksistä ja Skanssista löytyy iso ja innovatiivinen sellainen -- pop-up kirppis. Kaiken kulttuurin ja historian jälkeen porukkamme tuntuu ihan janoavan vähän halpaa konsumerismia. Kun kaikkien matkalaukut ovat jo bussissa, on meidän helppo lähteä kotimatkalle noin kello 16.30. Satamassa kiitämme bussinkuskia ja nousemme laivaan, saapuakseen takaisin Tallinnaan klo 22.30. Laivalla ryhmanjohtaja jakaa meille kaikille palautelomakkeet, ja kun koko viikonloppu on vielä ihan tuoreena mielessä, on palautetta helppo antaa.